Ravitsemuskuntoutuksessa tulee usein vaihe, joka hämmentää sekä sairastunutta että läheisiä.
Paino on noussut, ravitsemustila on korjaantunut ja keho näyttää ulospäin terveemmältä –
mutta kehonkuva on edelleen vääristynyt eikä tilanne tunnu toipumiselta.
Vanhemmat kysyvät:
- “Miksi hän näkee itsensä yhä väärin?”
- “Miksi hän ei tunnista, että tilanne on jo parempi?”
- “Miksi tämä ei vielä tunnu toipumiselta?”
Tällä kurssilla tarkastellaan tätä ilmiötä aivojen näkökulmasta.
Keskeinen käsite on anosognosia – sairaudentunnon puute – joka ei ole tahallista vastustamista tai kieltämistä, vaan neurokognitiivinen ilmiö. Samankaltaista nähdään monissa neurologisissa sairauksissa, ja anoreksiassa se voi näkyä kehonkuvan ja sairaudentunnon viiveenä.
Kurssi auttaa ymmärtämään:
- miksi painon nousu ei automaattisesti päivitä kehonkuvaa
- miten aivot tukeutuvat vanhoihin kehomuistoihin
- miksi kehon sisäiset signaalit jäävät taka-alalle
- miten insulan toiminta ja dopamiinijärjestelmä vaikuttavat kokemukseen
- miksi tämä vaihe on biologisesti ymmärrettävä, vaikka se on turhauttava
Kurssi ei pyri vakuuttamaan sairastunutta “näkemään oikein”.
Se auttaa läheisiä suhtautumaan tilanteeseen oikein – ilman syyllistämistä ja ilman epätoivoa.
Kurssin keskeinen ymmärrys
Kehonkuvan vääristyminen ei tarkoita, että toipuminen olisi epäonnistunut.
Se kertoo siitä, että aivot eivät ole vielä päivittäneet kehon sisäistä mallia.
Kun keho saa riittävän pitkään turvallista energiaa ja aikaa, myös kehonkuva alkaa vähitellen muuttua.
Mitä kurssi sisältää?
- selittävän luennon anosognosiasta anoreksiassa
- videon: Kun aivot eivät vielä tunnista toipumista
- lisävideon: Miltä anoreksia tuntuu aivoissa
- biologisen kehyksen, joka auttaa jaksamaan tämän vaiheen yli