Moduuli 3: Mitä syömishäiriön hoito oikeasti vaatii – ja olenko valmis siihen vanhempana

Moduuli 1 auttoi ymmärtämään, mitä vastaan taistelette.
Moduuli 2 pysähtyi siihen, uskallatko ja pystytkö toimimaan.

Tässä moduulissa kysymys muuttuu vielä henkilökohtaisemmaksi:

Olenko valmis tekemään sen, mitä hoito oikeasti vaatii?

Moni vanhempi ajattelee, että valmius tarkoittaa tunnetta.

Että pitäisi tuntea itsensä varmaksi, rauhalliseksi tai edes toiveikkaaksi ennen kuin voi sitoutua niihin asioihin, joita hoito vaatii.

Todellisuudessa useimmat vanhemmat eivät tunne itseään valmiiksi silloin, kun vaikeimmat askeleet pitäisi ottaa.

He tuntevat pelkoa, epävarmuutta, syyllisyyttä ja vastustusta – ja silti heidän odotetaan toimivan.

Tässä moduulissa pysähdymme näiden kysymysten äärelle:

• Mitä valmius tarkoittaa silloin, kun varmuutta ei ole?
• Miten toimia hoidon suuntaisesti, vaikka sisällä horjuu?
• Miten kestää lapsen vastarintaa ja pahaa mieltä ilman että perääntyy?
• Miten pelko, syyllisyys ja häpeä voivat vaikuttaa toimintaan – ja miten niiden ohjausvaltaa voi vähentää?

Tämä moduuli ei yritä tehdä sinusta varmaa tai poistaa vaikeita tunteita.

Sen tarkoitus on auttaa sinua pysymään hoidon puolella myös silloin, kun tämä tuntuu raskaalta, epäselvältä tai ristiriitaiselta.

Voit edetä luennoissa omaan tahtiisi.

Jos huomaat vastustusta, epäilyä tai väsymystä, se ei tarkoita, että olet väärässä paikassa.

Usein se tarkoittaa, että olet juuri siellä, missä hoito alkaa vaatia eniten.